Hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma vuosiksi 2012 - 2016

Sisältö
1. Johdanto

2. Ohjelman tausta
2.1. Ulkosuomalaisuus

2.2. Ulkosuomalaispolitiikan kehitys

3. Politiikkalinjaukset ja toimenpiteet

3.1. Suomalaisen identiteetin säilyttäminen
3.1.1. Suomi-koulujen toiminnan kehittäminen
3.1.2. Tilapäisesti ulkomailla asuvien lasten perusopetuksen tukeminen
3.1.3. Ulkosuomalaisten kouluolojen seuraaminen ja niihin vaikuttaminen
3.1.4. Eurooppa-kouluihin hakeutuminen ja eurooppalaisen opetuksen laajeneminen
3.1.5. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelu ulkomaisissa yliopistoissa
3.1.6. Suomessa tapahtuvan koulunkäynnin, opiskelun ja harjoittelun edistäminen
3.1.7. Ulkosuomalaisten järjestötoiminnan tukeminen
3.1.8. Ulkosuomalaisille suunnattu tiedottaminen
3.1.9. Ulkosuomalaisten keskuudessa tapahtuva seurakuntatyö

3.2. Ulkosuomalaisten oikeusaseman parantaminen
3.2.1. Kannustaminen Suomen kansalaisuuden takaisin hankkimiseen
3.2.2. Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuuden lisääminen
3.2.3. Ulkosuomalaisparlamentin toiminnan turvaaminen

3.3. Ulkosuomalaisten sosiaaliturvan ja terveydenhuollon tukeminen

3.4 Ulkosuomalaiset elinkeinoelämän voimavarana

3.5. Ulkosuomalaisten paluumuuton edellytysten tukeminen

3.6. Suomen siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevan tutkimuksen tukeminen

4. Ohjelman toimeenpano, vastuutahot ja taloudelliset vaikutukset

1. JOHDANTO

Suomi on ollut historiansa eri vaiheissa väestömäärään nähden huomattava maastamuuttomaa. To-dennäköisesti jokaisella suomalaisella on maailmalla omainen, sukulainen, ystävä tai tuttava. Ulko-suomalaisten määrä on noin 1,3 miljoonaa. Huomattava osa ulkosuomalaisista on avioitunut ulko-maille, mikä kasvattaa ja monipuolistaa ulkosuomalaisuuden ja Suomen välistä kontaktipintaa maa-ilmalla. Ulkosuomalaisiin kuuluu myös huomattava määrä ruotsinsuomalaisia ja heidän jälkeläisiään.

Mahdollisuus säilyttää lähtömaan kulttuuripiirteitä ja niihin tukeutuvaa kulttuuri-identiteettiä on kansainvälisten siirtolaisuutta koskevien sopimusten mukaan siirtolaisten oikeus, joka vastaanottavan valtion tulee sallia. Kulttuuripiirteiden säilyttäminen on yleensä vastaanottavan valtion edun mukaista, koska se ei useinkaan vaikeuta, vaan tukee uuteen asuinmaahan integroitumista. Kulttuu-ripiirteiden säilyttäminen on myös usein lähtömaan edun mukaista. Vireä ja toimiva ulkokansalais-verkosto voi hyödyttää monella tavalla lähtömaan elinkeino-, kulttuuri- ja poliittista elämää. Ulko-suomalaisille itselleen vahva kulttuuri-identiteetti tukee aktiivista osallistumista myös uuden asuin-maan eri toimintoihin.

Tähän ulkosuomalaispoliittiseen ohjelmaan on koottu näkemyksiä, arvioita ja toimintamalleja, joiden avulla ulkosuomalaisten ja Suomen vuorovaikutusta voidaan edelleen vahvistaa. Ulkosuoma-laispoliittinen ohjelma on valmisteltu sisäasiainministeriössä.

2. OHJELMAN TAUSTA

2.1. Ulkosuomalaisuus

1500- ja 1600-lukujen varhaisin muuttoliike Suomesta suuntautui Ruotsiin, Norjaan, Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsin valloittamille alueille Venäjälle (Inkerinmaalle). Näistä muuttoliikkeistä on yhä jäljellä jonkin verran ulkosuomalaisuutta. Ulkosuomalaisuus on myös seurausta rajojen siirroista. Pääosin ulkosuomalaisuus on kuitenkin seurausta myöhemmistä muuttoliikkeistä, kuten:

• 1800-luvun loppupuolella alkanut siirtolaisuus Yhdysvaltoihin ja Kanadaan
• 1920-luvulla alkanut siirtolaisuus Australiaan
• Venäjän vallankumoukseen saakka jatkunut muuttoliike Pietariin ja Inkerinmaalle
• 1920- ja 1930-luvulla tapahtunut muutto Suomesta sekä kanadan- ja amerikansuomalaisten keskuudesta Neuvostoliittoon ja
• toisen maailmansodan jälkeen alkanut muutto Ruotsiin ja muihin Euroopan maihin.

Siirtolaisuuden taustalla ovat olleet osin taloudelliset, osin poliittiset syyt. 2000-luvulle tultaessa siirtolaisuuden luonne on muuttunut. Perinteistä pysyvämpää maastamuuttoa edustaa nykyisin lä-hinnä ulkomaille avioituminen, joka on melko huomattava ulkomaille muuton syy. Suurelta osin nykyinen maastamuutto on tilapäiseksi tarkoitettua. Perusteena on usein opiskelu, harjoittelu, kieli-taidon kartuttaminen, urakehitys tai uusien elämänkokemusten hankkiminen. Eläkeläiset ovat koko-naan uusi maastamuuttajaryhmä. Osa eläkeläisistä siirtyy asumaan ulkomaille osaksi vuotta tai koko vuodeksi. Nykypäivän maastamuuttajat ovat aikaisempiin muuttajiin verrattuna keskimäärin paremmin koulutettuja.

Ulkomailla asuvista Suomen kansalaisista ei ole olemassa tarkkoja lukuja. Väestörekisterikeskus tarkasti vuoden 2011 lopussa presidentin vaaleja varten äänioikeutettujen määrän ulkomailla. Heitä oli kaikkiaan 230 468. Luvusta puuttuvat kaikki alle 18-vuotiaat. Siirtolaisuusinstituutin arvioiden mukaan ulkomailla asuu Suomessa syntyneitä ensimmäisen polven ulkosuomalaisia noin 300 000 ja ensimmäisen ja toisen polven ulkosuomalaisia yhteensä noin 600 000. Kun mukaan lasketaan arviot kolmannen ja sitä useamman polven ulkosuomalaisista, ulkosuomalaisten määrä nousee noin 1,3 miljoonaan. Näistä asuu Yhdysvalloissa noin 660 000, Kanadassa noin 131 000 ja Ruotsissa noin 450 000.

Käsitteellä ulkosuomalainen usein tarkoitetaan ulkomailla asuvia Suomesta muuttaneita syntyperäisiä Suomen kansalaisia sekä heidän jälkeläisiään riippumatta siitä, ovatko jälkeläiset Suomen kansalaisia tai Suomessa syntyneitä. Henkilöiden tulee kuitenkin itse pitää itseään suomalaisina (suomalainen identiteetti).

Nykypäivänä ulkosuomalaisia yhdistävä piirre on lähinnä tietoisuus suomalaisesta taustasta ja juu-rista sekä pyrkimys suomalaisen identiteetin säilyttämiseen sekä lisäksi tarve pitää yllä yhteyksiä Suomeen asuinmaasta, sukupolvesta ja poliittisesta katsantokannasta riippumatta.

2.2. Ulkosuomalaispolitiikan kehitys

1800-luvun lopulla alkanut laaja siirtolaisuus Suomesta Amerikkaan herätti julkisen vallan mielen-kiinnon siirtolaisuuskysymyksiä kohtaan. Valtiopäivien esityksestä senaatti teetti selvityksen siirto-laisuudesta ja pyrki saamaan aikaan siirtolaisuuslain, joka kuitenkaan ei toteutunut. Huomiota herät-tivät siirtolaisuuden laajuus ja siihen liittyneet yhteiskunnalliset ja yksilökohtaiset epäkohdat. Ylei-nen suhtautuminen siirtolaisuuteen oli kielteinen. Toiminta ulkosuomalaisten parissa oli lähinnä evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen Merimieslähetysseuran varassa.

Suomen itsenäistyttyä jatkettiin siirtolaisuuslain valmistelua. Tavoitteena oli muuttoon liittyvien epäkohtien poistaminen, siirtolaisuuden tuottaman muuttotappion korvaaminen sekä siirtolaisten kotiinpaluun edistäminen. Valmistelu ei kuitenkin johtanut lain säätämiseen.

Ulkosuomalaispolitiikan alkua merkitsi vuosisadan vaihteen jälkeen ulkosuomalaisosaston perus-taminen Suomalaisuuden Liittoon, siitä vuonna 1927 syntynyt Suomi-Seura ry sekä valtiovallan edustajien tulo seuran johtokuntaan. Tällöin käytännössä tunnustettiin se, että oli myös valtiovallan edun mukaista, että ulkosuomalaisilla oli yhteydet Suomeen ja halu säilyttää kielitaito ja suomalainen identiteetti.

1950-luvun lopulla alkanut laajamittainen siirtolaisuus Ruotsiin merkitsi uutta ulottuvuutta ulko-suomalaisuuteen liittyvässä keskustelussa. Ruotsiin muodostunut pysyvä suomalaisväestö on edel-lyttänyt myös Suomen hallitukselta aktiivisia toimenpiteitä ja yhteistyötä kahdenvälisesti Ruotsin hallituksen kanssa sekä osana yleistä pohjoismaista yhteistyötä ruotsinsuomalaisten asemaan ja olo-suhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Ruotsinsuomalaiset ovat järjestöjensä aktiivisen toiminnan tu-loksena saavuttaneet kansallisen vähemmistön aseman ja sen myötä suojan suomen kielelle ja kult-tuurille. Tämä on ulkosuomalaisuuden historiassa ainutlaatuinen saavutus.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut aina suhteellisen vankka asema suomalaisten siirto-laisten keskuudessa. Kirkko lähetti esimerkiksi Ruotsiin siirtolaispappeja jo vuodesta 1950 alkaen aina 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen saakka. Ruotsissa Ruotsin suomenkielisen seurakuntatyön keskus (RSSK) integroitiin osaksi Ruotsin kirkon keskushallintoa 1990-luvun alussa.

1970–1992 toimineen valtioneuvoston asettaman siirtolaisuusasiain neuvottelukunnan useisiin mie-tintöihin sisältyi ulkosuomalaisia ja paluumuuttoa koskevia toimenpide-ehdotuksia. Näistä monet ovat myös toteutuneet. Neuvottelukunnan siirtolaisuuspoliittisessa periaatemietinnössä (1980) määriteltiin myös ulkosuomalaispolitiikan periaatteet. Nämä ovat suunnanneet ja ohjanneet viranomaistoimintaa ulkosuomalaisasioissa. Vaikka neuvottelukunnan toiminta on myöhemmin laajentunut ja painottunut maahanmuuttoa ja etnisiä suhteita koskeviin kysymyksiin, myös ulkosuomalaisia koskevat asiat ovat edelleen kuuluneet asialistalle.

1980-luvulla suomenruotsalaisten siirtolaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsitteli Svenska emigrationskommitté.

1990-luvun alussa yleiseen tietoisuuteen tuli ”uutena” ulkosuomalaisryhmänä entisen Neuvostoliiton alueella asuvat inkerinsuomalaiset ja Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvuilla muuttaneet sekä heidän jälkeläisensä. Näillä ryhmillä ei ollut vuosikymmeniin mahdollisuuksia pitää yhteyksiä Suomeen eikä myöskään Suomen valtiolla heihin.

1997 perustettu ulkosuomalaisparlamentti merkitsi uutta vaihetta ulkosuomalaispolitiikassa. Eri puolilla maailmaa asuvat ulkosuomalaiset voivat parlamentin välityksellä olla suorassa keskusteluyhteydessä Suomen valtiovaltaan ja tuoda esiin ongelmia ja tarpeita sekä tehdä niitä koskevia toi-menpide-esityksiä.

Ulkosuomalaiset muodostavat moniulotteisen voimavaran Suomelle. Ulkosuomalaiset tekevät Suomea maailmalla tunnetuksi. Ulkosuomalaisten verkosto hyödyttää Suomen elinkeino-, kulttuuri- ja poliittista elämää. Ne ulkosuomalaiset, jotka palaavat takaisin, tuovat tullessaan ulkomailla op-pimiaan tietoja ja taitoja. Paluumuuttajien kotoutumiseen Suomeen ei yleensä liity suurempia ongelmia.

Vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2006 laadittiin ensimmäinen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma, joka täydensi samoihin aikoihin laadittua pääministeri Matti Vanhasen hallituksen maahanmuutto-poliittista ohjelmaa. Ohjelma ulottui vuoteen 2011. Tämä ohjelma on laadittu vuosille 2012 – 2016.

3. POLITIIKKALINJAUKSET JA TOIMENPITEET

Seuraavassa esitettävät politiikkalinjaukset ja toimenpiteet muodostavat hallituksen ulkosuomalais-poliittisen ohjelman vuosiksi 2012–2016. Ohjelman toimeenpanoa ja vastuutahoja sekä ohjelman taloudellisia vaikutuksia käsitellään jaksossa 4.

3.1. SUOMALAISEN IDENTITEETIN SÄILYTTÄMINEN

3.1.1. Suomi-koulujen toiminnan kehittäminen

Suomi-koulut ovat olleet ulkosuomalaisten menestyksekkäin sivistyspyrkimys viime vuosikymme-ninä. Koulujen tarkoituksena on tukea lasten suomen ja ruotsin kielen ja suomalaisen kulttuurin oppimista sekä hankitun kielitaidon säilyttämistä. Opiskeluryhmät päättävät itse tavoitteistaan. Tavoitteena voi olla riittävä kielitaito sukulaisuussuhteiden ylläpitämiseksi, mutta usein tavoitellaan myös menestyksellistä siirtymistä opintoihin ja työelämään Suomeen ja osana tätä pyrkimystä mahdollisuutta suorittaa virallinen kielikoe Suomessa. Suomi-koulut tarjoavat puitteet monipuolisten sosiaalisten verkostojen ylläpitämiselle.

Suomi-koulujen oppilasmäärä kasvoi voimakkaasti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta näyttää vakiintuneen 2010-luvun alussa noin 4 000:een. Suomi-kouluja toimii noin 150 eri puolilla maailmaa. Myös koulujen määrä on melko vakiintunut. Kouluja ylläpitää tavallisimmin vanhempien perustama paikallinen yhdistys.
Suomi-kouluja tuetaan valtionavustuksin vuosittain. Avustusmääräraha sisältyy opetus- ja kulttuuriministeriön talousarvion kohtaan Valtionavustus järjestöille. OKM osoittaa tästä määrärahasta tilijaottelussaan kokonaisuuden, jonka Opetushallituksen kohdistaa Suomi-koulujen toiminnan tukemiseen ja kotiperuskoulu/hemgrundskola-toimintaan sekä Suomi-koulujen tuki ry:lle. Vuodesta 2009 Suomi-kouluille myönnettävien avustusten jakaminen on ollut Suomi-Seura ry:n tehtävänä. Valtionavustusprosessin seurantavastuu on edelleen Opetushallituksella. Valtionavustuksesta tuetaan paitsi Suomi-koulujen toimintamenoja, myös opetusalan seminaareja ja neuvottelupäiviä Suomi-koulujen opettajille. Näistä merkittävimmät ovat Opetushallituksessa vuosittain järjestettävät Suomi-koulujen opettajien täydennyskoulutuspäivät, joille osallistuu keskimäärin 80 henkilöä eri puolilta maailmaa. Suomi-kouluille myönnettävien avustusten kokonaismäärä on viime vuodet ollut noin 400 000 euroa vuodessa, jolloin laskennallinen tuki on ollut noin 100 euroa/oppilas. Ongelmana on, että edellä kuvattuun järjestömomenttiin on melkeinpä vuosittain kohdistunut leikkauspaineita, mikä on ristiriidassa avustettavien kohderyhmien kokemien korotustarpeiden kanssa.
Opetushallituksen rahoituksen turvin Suomi-kouluille laadittiin vuonna 2011 tehtäväpaketti, Kielipuntari, jonka avulla opettajat voivat kartoittaa ja arvioida oppilaidensa kielitaidon taso.

Yhä useampaa koulua ohjaa maa- tai koulukohtaisesti laadittu opetussuunnitelma. Vuonna 2012 Ope-tushallitus on käynnistänyt hankkeen, jossa yhteistyössä Suomi-koulujen tuki ry:n, Suomi-Seuran ja Suomi-koulujen kanssa laaditaan Suomi-kouluille yhteinen opetussuunnitelmasuositus. Sen arvioitu käyttöönottovuosi on 2014.
Kehittyvä tiedonvälitystekniikka ja erityisesti internet on avannut uusia mahdollisuuksia myös Suomi-koulujen toiminnan kehittämiseen. Tärkein kehitysaskel on kuitenkin ollut vuonna 2006 perustettu Suomi-koulujen tuki ry. Yhdistys antaa pedagogista ja hallinnollista tukea koulutuksen, oppaiden ja internet-portaalin muodossa (www.suomikoulut.fi). Yhdistys saa vuosittain pienen valtionavustuksen edellä kuvatulta järjestömomentilta. Yhdistyksen synty kytkeytyy opetusministeriön selvitysmiehen Maila Eichhornin laatimaan selvitykseen suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien ulkosuomalaisten määristä ja Suomi-koulujen opettajien täydennyskoulutustarpeista. Sel¬vitys ”Aapiskukkoa ja Aku Ankkaa - Suomi-koulujen toimintaedellytysten kartoitus” valmistui vuonna 2006.

1. Politiikkalinjaus:
* Jatketaan Suomi-koulujen rahoittamista ja aktiivista kehittämistä.

Toimenpiteet:
* Suomi-Seura ry jatkaa Suomi-koulujen taloudellista tukemista valtion talousar¬vion määrit-telemissä puitteissa Opetushallituksen valvonnassa. Suomi-koulujen opettajille järjestetään koulutuspäiviä valtionavustuksen turvin.
* Tuetaan Suomi-koulujen tuki ry:n toimintaa.
* Vahvistetaan niiden järjestöjen yhteistyötä, jotka toimivat ulkosuomalaislasten koulutuksen hyväksi.
* Hyödynnetään kehittyvän tietotekniikan mahdollisuudet Suomi-koulujen hallinnollisen ja pedagogisen osaamisen tukemisessa.

3.1.2. Tilapäisesti ulkomailla asuvien lasten perusopetuksen tukeminen
Ulkomailla tilapäisesti asuvien suomalaisten perheiden määrän lisääntyminen on lisännyt tarvetta huolehtia suomalaista peruskoulua vastaavan koulutuksen järjestämiseen ulkomailla. Laki ja asetus ulkomailla toimivista peruskouluja vastaavista kouluista tuli voimaan 1981. Lain mukaan näille niin sanotuille ulkomaankouluille myönnetään täysimääräinen valtionosuus. Vuonna 1999 voimaan tullut perusopetuslaki kattaa myös ulkomailla toimivat peruskoulut. Ulkomaankoulut ovat peruskouluja vastaavia yksityisiä kannatusyhdistysten ylläpitämiä kouluja ja niissä opiskellaan suomalaisten opetussuunnitelmien mukaisesti. Vuonna 2012 ulkomaankouluja on toiminnassa yhteensä kuusi Belgiassa, Espanjassa (myös lukio), Venäjällä ja Virossa. Peruskoulua käyviä oppilaita on noin 400. Koulujen henkilökunnalle on järjestetty vuosittain täydennyskoulutuspäivät Opetushallituksen toimesta.

Ulkomailla asuvat suomalaislapset voivat asuinpaikasta riippumatta käyttää hyväkseen Kansanvalistusseuran ylläpitämää Etäkoulu Kulkuria. Kulkuri käynnistyi Kotiperuskoulun nimellä kirjekurssina 1975 ja toimii nykyisin internetin, sähköpostin ja postin välityksellä. Kotiperuskoulua käy vuonna 2012 noin 400 oppilasta noin 50 maassa. Suurin osa oppilaista käy kotiperuskoulun ohella asuinmaassaan myös paikallista tai kansainvälistä koulua. Opetushallitus tukee kotiperuskoulua ja sen vuonna 2008 käynnistynyttä ruotsinkielistä sisartoimintaa valtionavustuksilla. Kotiperuskoulun avustus on ollut noin 140 000 euroa/vuosi, mikä säästötoimin riittää perustoiminnan ylläpitoon. Ruotsinkielisen kotiperuskoulun nimi on Nomadskolan ja se toimii Raaseporin kaupungin opetustoimen puitteissa. Nomadskolanin valtionavustus on käynnistysvaiheessa ollut noin 30 000 euroa/vuosi. Sen oppilasmäärä on toistaiseksi varsin pieni (10–20). Molempien kotiperuskoulujen kehittämistä on voitu tukea myös ns. oppimisympäristöjen kehittämisen valtionavustuksin.

2. Politiikkalinjaus:
* Tuetaan tilapäisesti ulkomailla asuvien lasten perusopetuksen saamista.

Toimenpiteet:
* Opetushallitus tukee ulkomaankoulujen opetustoimen henkilöstön osaamisen kehittämistä sekä kohderyhmälle suunnattuja sähköisiä etäopetushankkeita.
* Jatketaan suomen- ja ruotsinkielisen kotiperuskoulun tukemista valtion talousarvion määritte-lemissä puitteissa.

3.1.3. Ulkosuomalaisten kouluolojen seuraaminen ja niihin vaikuttaminen

Niissä maissa, joissa on suhteellisen paljon suomalaisperäistä väestöä, on mahdollisuus saada suomenkielistä opetusta tai opetusta suomen kielessä. Ruotsissa on kunnallisissa kouluissa 20 - 30 suomenkielistä luokkaa, joissa on yhteensä noin 450 oppilasta. Vapaakouluja on kahdeksan ja niissä on noin 1 100 oppilasta. Norjassa Finnmarkenin läänin peruskouluissa ja lukioissa on suomen kielen opetusvelvollisuus. Kanadassa suomen kielellä on oppiaineen asema parissa lukiossa. Ranskassa ja eräissä Saksan osavaltioissa suomen kielen voi sisällyttää ylioppilastutkintoon. Venäjällä Pietarissa suomea opetetaan ensimmäisenä vieraana kielenä viidessä peruskoulussa. Lisäksi Pietarissa, Karjalassa ja inkerinsuomalaisten asuinalueilla opetetaan suomea joko toisena kielenä tai vapaaehtoisena aiheena kymmenissä kouluissa. Pietarissa ja Tartossa toimivat suomenkieliset koulut. Virossa suomen kielen opetusta annetaan 140 koulussa joko ylimääräisenä aineena tai kerhotoiminnan muodossa.

3. Politiikkalinjaus:
* Seurataan ja edistetään ulkosuomalaisten kouluolojen kehittymistä.

Toimenpiteet:
*Pyritään vaikuttamaan ulkosuomalaisten keskeisten asuinmaiden viranomaisiin siten, että mahdollisuudet saada suomen- tai ruotsinkielistä kouluopetuksen tai opetusta suomen tai ruotsin kielessä paranisivat.

3.1.4. Eurooppa-kouluihin hakeutuminen ja eurooppalaisen opetuksen laajeneminen
3.1.4. Eurooppa-koulut

Eurooppa-koulut ovat EU-jäsenvaltioiden ja Euroopan komission yhteisesti hallinnoimia kouluja, joita on 14 eri puolilla Eurooppaa. Vanhin koulu on perustettu jo 1950-luvulla. Koulujen tehtävänä on Eurooppa-koulujen yleissopimuksen mukaisesti tarjota yhteistä opetusta Euroopan yhteisöjen henkilöstön lapsille. Suomi liittyi Eurooppa-koulujen yleissopimukseen vuonna 1995 (laki 105/2004 ja asetus 106/2004). Samana vuonna perustettiin suomenkieliset kieliosastot Brysselin ja Luxemburgin kouluihin. Eurooppa-koulujen tavoitteena on tukea lasten oman kulttuurisen identitee-tin vahvistumista ja korostaa samalla eurooppalaista näkökulmaa ja identiteetin rakentumista sekä globaaleja teemoja.

Koulut sijaitsevat Luxemburgissa, Belgiassa, Saksassa, Alankomaissa, Italiassa, Iso-Britanniassa ja Espanjassa. Kouluissa on oppilaita vuonna 2011 yhteensä noin 24000, joista noin 10300 opiskelee Brysselin neljässä Eurooppa-koulussa ja 4500 Luxemburgin kahdessa koulussa. Suomalaisia oppilaita oli yhteensä 680. Näistä 583 opiskeli Brysselin tai Luxemburgin koulujen suomenkielisessä kieliosastossa. Muista oppilaista valtaosa on sijoittunut äidinkielensä mukaisesti ruotsinkielisiin kieliosastoihin samoissa kouluissa.

Koulut toimivat yhtenäiskouluperiaatteella esikoulusta ala- ja yläasteen kautta lukioon. Lukion päät-teeksi oppilaat kirjoittavat Eurooppa-koulujen ylioppilastutkinnon (EB eli European Baccalaureate). Pääosa aineista kirjoitetaan oppilaan omalla äidinkielellä. Opetussuunnitelmat ovat yhteisiä kaikille Eurooppa-kouluille ja poikkeavat suomalaisista opetussuunnitelmista. Opetussuunnitelmien laadin-nasta vastaavat yhteistyössä eri maiden tarkastajat.

Eurooppa-koulujen kustannukset jakaantuvat komission ja EU-jäsenvaltioiden kesken. Hakemuksesta kouluihin voidaan ottaa oppilaaksi myös muita kuin EU-virastojen henkilöstön lapsia, Tämä mahdollisuus on olemassa erityisesti muilla paikkakunnilla kuin Brysselissä ja Luxemburgissa, joissa oppilaspaikoista on suurin kysyntä. Lukukausimaksut vaihtelevat 2 400 euron (esikoulu) ja 4 500 euron (yläaste-lukio) välillä. Lukukausimaksuilla katettiin vuonna 2011 noin 11 % kuluista.

Eurooppa-kouluilla on merkittävä rooli lasten oman kulttuurisen identiteetin ylläpitämisessä ja tukemisessa ulkomailla, sillä suuri osa opetuksesta annetaan oppilaan omalla äidinkielellä (joko suo-men- tai ruotsinkielellä). Kaikille oppilaille on turvattu laaja äidinkielenopetus myös kouluissa, joissa ei ole oman äidinkielen mukaista kieliosastoa. Opetushallitus valitsee, nimittää ja lähettää opettajat suomenkielisiin kieliosastoihin. Oppilaille taataan myös oikeus toisen kotimaisen kielen opiskeluun, mikä tukee oppilaiden jatko-opintomahdollisuuksia ja työelämään siirtymistä kotimaassa.

4. Politiikkalinjaus:
* Painotetaan Eurooppa-koulujen mahdollisuuksia edistää työntekijöiden liikkuvuutta ja paluumuuttoa.
* Edistetään Eurooppa-koulujen ja muiden ulkomailla toimivien suomalaisten koulujen sekä Eurooppa-koulujen ja kansallisten koulujen välistä vuorovaikutusta.

Toimenpiteet:
*Tehostetaan tiedottamista Eurooppa-kouluista ulkosuomalaisille sekä EU:n alueelle muuttamista suunnitteleville.
*Osallistutaan Eurooppa-koulujärjestelmän kehittämiseen turvaamalla opetuksen laatu ja rakenteet, jotka vahvistavat ja ylläpitävät kulttuurista identiteettiä.
* Opetushallitus järjestää Eurooppa-koulujen opettajille täydennyskoulutusta talousarvion puitteissa.
*Edistetään EB -tutkintoa koskevaa yleistä tiedotusta.

3.1.5. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelun edistäminen ulkomaisissa yliopistoissa

Suomen kielen ja kulttuurin opetusta tarjoaviin ulkomaisiin yliopistoihin lähetetään Suomesta vierailevia professoreita ja lehtoreita. Tehtävää koordinoi CIMO Tällä hetkellä suomea voi opiskella yli 100 yliopistossa 30 eri maassa. Monissa ulkomaisissa yliopistoissa suomen kielen ja kulttuurin oppituolien tulevaisuus on kuitenkin epävarma. Joissakin maissa tarjontaa on jouduttu supistamaan. Opetustarjontaan luonnollisesti vaikuttaa opetuksesta kiinnostuneiden opiskelijoiden määrä.

5. Politiikkalinjaus:
* Edistetään suomen kielen ja kulttuurin opiskelua ulkomaisissa yliopistoissa.

Toimenpiteet:
* Tehostetaan tiedottamista ulkosuomalaisille ulkomaisten yliopistojen suomen kielen ja kult-tuurin opetustarjonnasta.
* Otetaan kahdenvälisen yhteistyön puitteissa esiin tarve säilyttää suomen kielen ja kulttuurin opetuksen asema niiden maiden kanssa, joissa opetustarjontaa on vähennetty tai sitä ollaan vähentämässä.

3.1.6. Suomessa tapahtuvan koulunkäynnin, opiskelun ja harjoittelun edistäminen

Vieraskieliset koulutusohjelmat Suomen korkeakouluissa tarjoavat mahdollisuuden ulkosuomalaisnuorille hakeutua opiskelemaan Suomeen. Ulkosuomalaisten peruskoulu- ja lukioikäisten tilapäisestä koulunkäynnistä Suomessa on mahdollista sopia koulun kanssa.

Ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille järjestetään kansainvälisiä kesäkursseja Suomessa. Nämä CIMO:n järjestämät kurssit on ensisijassa tarkoitettu suomea tai ruotsia vieraana kielenä ulkomaisissa yliopistoissa opiskeleville. Kesäkursseille voivat kuitenkin osallistua myös sellaiset suomalaista syntyperää olevat, joiden suomen tai ruotsin taito ja tiedot Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista ovat puutteelliset.

EU:n koulutus-, nuoriso- ja kulttuuriohjelmat tarjoavat mahdollisuuksia muun muassa koulujen ja oppilaitosten väliseen yhteistyöhön, opetushenkilöstön perus- ja täydennyskoulutukseen sekä verkostojen luomiseen eri EU- ja ETA-maiden välillä.

Tietoa opiskelu- ja harjoittelumahdollisuuksista Suomessa on saatavissa sekä Discover Finlandin että CIMO:n nettisivuilta. CIMO myös vastaa Suomen osuudesta PLOTEUS-portaalissa, jossa on tietoa koulutusmahdollisuuksista Euroopan eri maissa.

Suomessa tutkintoon tähtäävää opiskelua varten kaikki Suomen kansalaiset, myös ulkosuomalaiset, voivat hakea opintotukea ja opintolainaa.

6. Politiikkalinjaus:
* Edistetään ulkosuomalaisten koulunkäyntiä, opiskelua ja harjoittelua Suomessa.

Toimenpiteet:
* Lisätään ulkosuomalaisille nuorille suunnattua tiedotusta koulunkäyntimahdollisuuksista sekä opiskelu- ja harjoitteluohjelmista Suomessa.
* Kannustetaan ulkosuomalaisopettajia osallistumaan vaihto-ohjelmiin.

3.1.7. Ulkosuomalaisten järjestötoiminnan tukeminen

Erilaisten harrastustoimintojen keinoin ulkosuomalaiset ovat perinteisesti pyrkineet säilyttämään suomalaista identiteettiään. Harrastustoimintojen pohjalta syntyneitä ulkosuomalaisten aatteellisia ja sivistyksellisiä järjestöjä arvioidaan nykyisin olevan lähes 1 500.

Yhdysvalloissa tunnetuimpia järjestöjä ovat Finlandia Foundation, kirkollinen Suomi Conference sekä FinnFest USA, joka järjestää vuosittaisen ulkosuomalaisten kesäjuhlan. Kanadassa Suomalai-nen Kulttuuriliitto järjestää vuosittain Kanadan suomalaisten suurjuhlat, joka kokoaa Kanadan erilaiset suomalaisseurat. Australiassa suomalaisseurojen keskusjärjestönä toimii Australian Suoma-laisten Liitto, joka järjestää vuosittain Suomi-päivät. Inkerinsuomalaisten yhteistyöeliminä toimivat Venäjällä Inkerin Liitto ja Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto, Virossa Viron Inkerinsuomalaisten liitto sekä Ruotsissa Ruotsin Inkeriliitto. Ruotsinsuomalaisten keskusliitto (RSKL) on Euroopan suurin ulkosuomalaisjärjestö. Suomenruotsalaisten järjestönä Ruotsissa toimii Finlandssvenskarnas Riksförbund i Sverige (FRIS). Suomalaisilla opiskelijoilla on järjestötoimintaa muun muassa Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa ja Virossa. Myös muissa Euroopan maissa toimii Suomi-seuroja, ystävyysseuroja ja muita vastaavia järjestöjä.

Ulkosuomalaisten järjestötoiminta on moninaista, mutta joissain maissa ovat osin ongelmaksi nousseet ristiriidat vanhojen ja uusien siirtolaisryhmien välillä.

Ulkosuomalaisten etujärjestönä Suomessa toimii Suomi-Seura ry. Seura on perustettu vuonna 1927 ja sillä on noin 10 000 jäsentä ja noin 300 järjestöjäsentä. Suomi-Seuran toimintaan kuuluu muun muassa:

• Neuvonta ulkomaille muuttoon, ulkomailla asumiseen ja paluumuuttoon liittyvissä kysymyksissä
• Viranomaistiedotteiden välittäminen ja ulkomaille muuttajille tarkoitettujen maaoppaiden laatiminen
• Kurssien järjestäminen Suomeen palaaville ja eläkepäiviksi ulkomaille lähtöä suunnitteleville.
• Nuorille ja nuorille aikuisille (18–40-vuotiaille) ulkosuomalaisille järjestetään vuosittain kahden viikon mittainen suomen kielen ja kulttuurin kesäkurssi
• Tukihenkilöverkoston kehittäminen ja kouluttaminen yhteistyössä ulkosuomalaisjärjestöjen kanssa. Tällä hetkellä 20 eri maassa yli 40 tukihenkilöä neuvoo uusia suomalaismuuttajia
• Ulkosuomalaisparlamentin sihteeristönä toimiminen ja ulkosuomalaisparlamentin istunnon järjestäminen joka toinen tai kolmas vuosi.

Suomi-Seura jakaa ulkosuomalaisjärjestöille vuosittain apurahoja noin 100 000 euroa. Tukea annetaan myös ulkosuomalaisille tiedotusvälineille. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee taloudellisesti seuran toimintaa. Vuonna 2012 tuen suuruus oli 275 000 euroa.

7. Politiikkalinjaus:
* Tuetaan ulkosuomalaisten järjestötoimintaa.

Toimenpiteet:
* Opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa Suomi-Seura ry:n toimintaedellytysten turvaamista.
* Tuetaan järjestötoiminnan kehittämistä siten, että myös nykyisin tavoittamatta jäävät ryhmät saadaan mukaan. Tavoitteeksi asetetaan vanhojen ja uusien siirtolaisryhmien yhteistyön parantaminen.
* Kehitetään Suomen ulkomaanedustustojen sekä Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien yh-teistyötä ulkosuomalaisten ja heidän järjestöjensä kanssa.

3.1.8. Ulkosuomalaisille suunnattu tiedottaminen

Keskeinen väline Suomesta ulkosuomalaisille tiedottamisessa on Suomi-Seuran kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Suomen Silta – lehti. Suomi-Seura julkaisee kuukausittain myös sähköistä tiedotetta, joka on kooste ulkosuomalaisille merkityksellisistä asioista. Se julkaistaan myös internetissä. Sisäasiainministeriö on tukenut Suomen Sillan julkaisemista, mutta tuen määrä on laskenut merkit-tävästi. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee uutisviikon julkaisemista sekä Suomi-Seuran kautta myös ulkosuomalaisten omia tiedotusvälineitä (v. 2012 tukea jaettiin 106 000 euroa 70 tiedotusvälineelle).

Yleisradion palvelujen tarjontaa ulkosuomalaisille kohdennetaan internetiin. Sisältöjen lisäksi keskeistä huomiota kiinnitetään palvelukokonaisuuden teknisen alustan toimintaan ja suorituskykyyn sekä vastaanottotapojen kehitykseen. Panostukset verkkopalveluihin sekä vastaanottotapojen ja päätelaitteiden kehitys edellyttävät myös, että Yleisradio joutuu harkitsemaan jatkossa vakavasti TV Finlandin tarpeellisuutta osana palvelukokonaisuutta.

Kaikkia Yleisradion radiokanavia on mahdollista kuunnella internetin kautta ja lisäksi palvelukokonaisuus sisältää suomalaisia tv-ohjelmia, lähinnä uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Internetissä joitakin ohjelmia voi katsoa ja kuunnella YLE Areena- ja Elävä arkisto -sivuilta myös Suomen ulkopuolella.

YLE Areena on Ylen maksuton verkkopalvelu. Areenassa on tarjolla radio- ja televisio-ohjelmia, jotka on esitetty aiemmin radiossa tai televisiossa. Siellä voi myös kuunnella kaikkia Ylen radiokanavia reaaliaikaisesti, Radio Suomen maakuntaradiot sekä Radio Vegan maakuntaradiot mukaan lukien. Lisäksi Elävässä arkistossa on saatavilla runsaasti audio- ja videoleikkeitä menneiltä vuosi-kymmeniltä.

Teksti-TV:tä voi katsoa internetin kautta sekä useilla mobiililaitteilla. Ylen radiokanavilla on myös tarjolla Facebook- ja Twitter-palveluja. YLE Radio 1:n erityispalveluna mainittakoon myös selkokieliset uutiset.

Ulkosuomalaisten palvelukokonaisuuteen liittyy myös Ylen ulkopuolisia tekijöitä ja toimijoita. Yksi keskeisimmistä palvelun onnistuneeseen käyttöön liittyvistä asioista on vastaanottoon käytettävän laitteiston toiminta sekä palvelun käytön edellyttämät tekniset tiedot ja taidot. Yle päivittää palvelusivustoilleen ohjeita, joiden avulla palvelunkäyttäjät voivat tarkistaa oman teknisen ympäristönsä yhteentoimivuuden Yle.fi -palvelujen kanssa.

Suomi-Seuran julkaisujen ja Yleisradion lisäksi eräät Suomessa toimivat yhdistykset ja kaupalliset tiedotusvälineet kohdistavat tiedonvälitystä ulkosuomalaisille, lähinnä ulkomailla työskenteleville suomalaisille.

Ulkosuomalaisten on mahdollista itse saada tietoa Europe Directin avulla puhelimitse tai internetin (europa.eu) välityksellä ja pohjoismaisen Haloo Pohjola / Hallå Norden -palvelun (www.norden.org) avulla.

8. Politiikkalinjaus:
* Tehostetaan ulkosuomalaisille suunnattua tiedottamista.

Toimenpiteet:
* Lisätään ulkosuomalaisten omien tiedotusvälineiden käyttöä ulkosuomalaisille suunnatussa viranomaistiedotuksessa.
* Kannustetaan Yleisradiota jatkamaan ulkosuomalaisille suunnattua monipuolista ohjelma-tarjontaa.
* Suomen tulee pyrkiä siihen, että kansainvälisiä tekijänoikeudellisia sopimuksia muutetaan tai täydennetään siten, että edellytykset televisio-ohjelmien kansainvälisten levitysoikeuksien hankkimiseksi helpottuu.

3.1.9. Ulkosuomalaisten keskuudessa tapahtuva seurakuntatyö

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tekee säännöllistä seurakuntatyötä n 40 maassa. Suurissa suomalaisen siirtolaisuuden kohdemaissa kirkollisella toiminnalla on omat kattojärjestönsä: USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa ne ovat Suomi-konferensseja (Suomi Conference), Saksassa Suomalaisen kirkollisen työn keskus (SKTK).

Kirkolla on ulkosuomalaistyötä koskeva yhteistyösopimus Ruotsin, Norjan, Saksan, Itävallan, Sveitsin, Thaimaan, Australian, Yhdysvaltojen, Kanadan Viron ja Inkerin evankelis-luterilaisten kirkkojen sekä Suomen Merimieskirkko ry:n, (SMK) kanssa. SMK:lla on toimipisteet Lontoossa, Hampurissa, Brysselissä, Antwerpenissa ja Rotterdamissa.

Espanjassa, jossa ei ole luterilaista sisarkirkkoa, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyö on rekisteröitynyt uskontoasioita vastaavan ministeriön uskonnollisten yhteisöjen rekisteriin ja toimii yhteistyössä paikallisten katolisten seurakuntien kanssa. Lisäksi eri lähetysjärjestöjen työntekijät vastaavat sopimuksen mukaan ulkosuomalaistyöstä asemapaikoillaan, erityisesti useissa Aasian ja Afrikan maissa. Säännöllisen vierailuohjelman piirissä ovat edellisten lisäksi Argentiinan, Brasilian ja Chilen sekä Kiinan useiden Kaukoidän maiden suomalaisyhteisöt.

Evankelisluterilaisen kirkon ulkosuomalaistyön periaatteena on, että kunkin maan kirkko vastaa alueellaan asuvien suomaisten seurakuntatyöstä heidän äidinkielellään. Kirkko välittää suomalaistyöntekijöitä ulkomaisten kirkkojen palvelukseen, konsultoi kirkkoja ja avustaa tarvittaessa uusien projektien käynnistämisessä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntatyö on laaja-alaista. Kirkko tukee kulttuuritoimintaa, toimii Suomi-koulujen taustayhteisönä ja järjestää Suomi-Seuran kanssa tukihenkilö-, naapuriapu- ja lähimmäistoimintaa. Useimmilla siirtolaispapeilla on oikeus vihkiä avioliittoon asemamaansa säädösten mukaisesti ja/tai Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän luvan perusteella Suomen lakien mukaisesti.

Määräaikaiset siirtolaisten muodostavat yhteisöt ovat evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalais-työn uusin kehittämisalue. Näitä yhteisöjä syntyy usein myös suosituimpien turistikohteiden yhteyteen. Euroopan ulkopuolella uusi siirtolaisuus sijoittuu suurelta osin alueille, joilla ei ole perinteisen siirtolaisuuden parissa tehtävää suomalaista kirkollista työtä. Erityisen haasteellisia toiminnan aloittaminen on niillä alueilla, joissa kristityt ovat pieni vähemmistö tai kristinusko on katsomuksena lähes tuntematon. Kirkon turistityö laajenee jatkuvasti. Suurimpia kohteita ovat Kanarian saaret, Espanjan Aurinkorannikko ja Costa Blanca, Kreikka, Kypros ja Thaimaa.

Kirkollinen työ ulkomailla tapahtuu joko omissa tiloissa tai ulkomaiselta sisarkirkolta vuokratuissa tiloissa. Toimitilojen tarvetta on ulkosuomalaisten uusilla asuinalueilla, erityisesti suurkaupungeissa.

Kirkon ulkosuomalaistyön palvelut ulkosuomalaisille ovat siirtyneet pitkälti internetiin ja sosiaaliseen mediaan. Sen vuosittain julkaisema Suomalaiset maailmalla-vihkonen jaetaan kaikkiin Suomen seurakuntiin ja UM:n edustustoihin ulkomailla. Lähes kaikilla ulkosuomalaisseurakunnilla on myös omat verkkosivunsa.

Suomen ortodoksisella kirkolla on seurakuntayhteisöjä ulkosuomalaisten keskuudessa Ruotsissa, jossa Ruotsin suomalainen seurakunta toimii pääasiassa Tukholman ympäristössä asuvien ortodok-sien hengellisenä kotina. Espanjan ja Portugalin lomakohteissa on myös pienet seurakuntayhteisöt.

Muissa maissa, esimerkiksi Saksassa, Venäjällä, Kreikassa, Belgiassa ja Ranskassa, asuvia ortodokseja ohjataan osallistumaan paikallisten ortodoksisten seurakuntien toimintaan.

Itä-Suomen yliopiston luokanopettajakoulutuksen ortodoksisen uskonnon koulutuksen osalta tehdään yhteistyötä Kreikan ja Kyproksen Suomi-koulujen kanssa. Näihin kouluihin on lähes vuosittain opettaja- ja opiskelijavaihtoa.

9. Politiikkalinjaus:
*Tunnistetaan uskonnollisten yhdyskuntien läsnäolo yhteistyökumppaneina.

Toimenpiteet:
* Kehitetään yhteistyötä uskonnollisten yhdyskuntien kanssa ulkomailla asuvien ja matkustavien suomalaisten sosiaaliturvaan liittyvien ongelmien hoitamisessa.
* Suomi-koulujen opettajien koulutustilaisuuksiin kutsutaan myös uskonnollisten yhdyskuntien asiantuntijoita, jotka voivat auttaa ”uskonnollisen lukutaidon” kehittämisessä.

3.2. Ulkosuomalaisten oikeusaseman parantaminen

Suomen lainsäädännössä ulkosuomalaisten oikeusaseman kannalta keskeinen seikka on Suomen kansalaisuus. Erityissääntelyä entisistä Suomen kansalaisista tai suomalaista syntyperää olevista ulkomaan kansalaisista sisältyy vain ulkomaalaislakiin ja kansalaisuuslakiin. Eräät Suomessa asumiseen perustuvat oikeudet, kuten asumisperusteinen sosiaaliturva ja velvollisuudet, kuten verovelvollisuus, koskevat ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia vain rajallisesti.

Ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten kannalta keskeisiä lakiin perustuvia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus ja vaalikelpoisuus valtiollisissa vaaleissa ja keskeisiä lakiin perustuvia velvollisuuksia asevelvollisuus.

3.2.1. Kannustaminen Suomen kansalaisuuden takaisin hankkimiseen

Suomen nykyinen kansalaisuuslaki, joka tuli voimaan 1.6.2003, sallii monikansalaisuuden. Lain mukaan Suomen kansalaisuus säilyy, vaikka henkilö ottaisi toisen valtion kansalaisuuden. Edellytyksenä kuitenkin on, että myös toinen valtio hyväksyy monikansalaisuuden. Eri mailla on eri käytännöt kaksoiskansalaisuuden myöntämisessä.

Kansalaisuuslakiin sisältyi siirtymäsäännös, jonka nojalla entiset Suomen kansalaiset ja heidän jälkeläisensä saattoivat saada takaisin Suomen kansalaisuuden ilmoitusmenettelyllä 1.6.2003–31.5.2008 välisenä aikana. Maahanmuuttoviraston mukaan tällä siirtymäsäännösilmoituksella kan-salaisuuden sai 31.12.2010 mennessä takaisin 10 318 entistä Suomen kansalaista ja lisäksi 9 089 entisen tai nykyisen Suomen kansalaisen jälkeläistä.

Kansalaisuuslain 1.9.2011 voimaantulleen muutoksen myötä kansalaisuuden saaminen takaisin ilmoitusmenettelyllä on taas mahdollista entisille Suomen kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Siirtymäsäännöksen päättymisen ja lain muutoksen välisenä aikana 1.6.2008–31.8.2011 kansalaisuuden takaisin saaminen edellytti asumista Suomessa. 1.1.2011–30.6.2012 välisenä aikana 566 entistä Suomen kansalaista sai kansalaisuuden takaisin ilmoituksella. Näistä 439 henkilöä sai kansalaisuuden syyskuun 2011 lakimuutoksen jälkeen.

Suomi on Euroopan unionin (EU) jäsenvaltio, joten Suomen kansalainen on myös EU-kansalainen, jolla on EU-kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet, kuten esimerkiksi oikeus liikkua vapaasti ja tehdä töitä EU:n alueella.

10. Politiikkalinjaus:
* Kannustetaan ulkosuomalaisia hankkimaan takaisin Suomen kansalaisuus.

Toimenpiteet:
* Selvitetään mahdollisuudet kansalaisuusilmoituksen hinnan alentamiseksi siten, ettei se muodostu kansalaisuuden takaisin saamisen käytännön esteeksi.

3.2.2. Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuuden lisääminen
Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus valtiollisissa vaaleissa on ollut perinteisesti alhainen. Syitä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen on arvioitu olevan vieraantuminen Suomen poliittisesta elämästä sekä äänestysolosuhteet. Äänioikeuden käyttäminen voi edellyttää useiden satojen kilometrien matkustamista jopa toiseen maahan. Ulkosuomalaisten äänestysvilkkauden lisäämiseksi on aika ajoin esitetty ulkosuomalaisten oman vaalipiirin muodostamista (muun muassa siirtolaisuusasiain neuvot-telukunta 1981). Oman vaalipiirin toteuttamista ei kuitenkaan ole pidetty mahdollisena.
Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus viimeksi toimitetuissa eduskuntavaaleissa:
Vuosi Äänioikeutetut Äänestysprosentti
2003 205 399 8,5 %
2007 208 887 8,5 %
2011 227 844 10,6 %

Oikeusministeriö on vuoden 2012 alusta tehnyt selvitystyötä kirjeäänestämisen mahdollisuuksista. Koska se ei kuulu hallitusohjelmaan, on kaikille hallituspuolueille lähetetty kysely, jossa kysytään niiden mielipidettä asiasta periaatteellisella tasolla. Mikäli hallitus suhtautuu myönteisesti, voidaan valmistelutyö aloittaa vuoden 2013 aikana.

Kansalaisyhteiskunnan keskeisiä ominaisuuksia on kansalaisten aktiivisuus ja edustuksellisen de-mokratian toimivuus. Tästä syystä on tärkeää, että myös ulkosuomalaiset käyttäisivät äänestysoikeuttaan eikä äänestämättä jättäminen johtuisi ainakaan ylivoimaisista käytännön vaikeuksista.

11. Politiikkalinjaus:
* Pyritään lisäämään ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuutta.

Toimenpiteet:
* Lisätään ulkosuomalaisten käyttöä vaalitoimitsijoina ulkosuomalaisten äänioikeuden käytön helpottamiseksi. Vaalitoimitsijoita koulutetaan yhteistyössä Suomen edustustojen, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien ja ulkosuomalaisjärjestöjen kanssa.
* Selvitetään kirjeäänestämisen mahdollisuutta.

3.2.3. Ulkosuomalaisparlamentin toiminnan turvaaminen

Ulkosuomalaisjärjestöt perustivat ulkosuomalaisparlamentin vuonna 1997 edistämään ulkosuomalaisten asioita Suomessa. Ulkosuomalaisparlamentti kokoontuu kahden - kolmen vuoden välein kaksipäiväiseen istuntoon, johon osallistuvat parlamentin säännöt ratifioineiden järjestöjen valitsemat edustajat. Järjestöillä on oikeus tehdä aloitteita parlamentin käsiteltäväksi. Aloitteet koskevat epäkohtia, joihin ulkosuomalaiset toivovat tehtävän muutoksia. Parlamentin istunnossa valiokunnat työstävät aloitteista päätöslauselmaehdotuksia, jotka hyväksytään täysistunnossa. Päätöslauselmat luovutetaan pääministerille. Ulkosuomalaisparlamentin seitsemäs istunto pidettiin 26.–27.10.2012 Helsingissä. Seuraavan kerran ulkosuomalaisparlamentti kokoontuu toukokuussa 2015.

Istuntokausien välissä ulkosuomalaisparlamentin asioita ajaa ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö sekä parlamentin sihteeristönä toimiva Suomi-Seura, joka rahoittaa kokonaisuudessaan ulkosuomalaisparlamentin toiminnan. Edustajat maksavat itse matkansa istuntoon.

Ulkosuomalaisparlamentin keskeisesti ajamia asioita ovat olleet monikansalaisuuden salliminen sekä suomenkielisen sosiaali- ja terveydenhoitoalan harjoitteluvaihdon käynnistyminen ulkomailla toimiviin Suomi-koteihin. Muita ulkosuomalaisparlamentin ajamia asioita ovat muun muassa ulkomaille maksettavien työeläkkeiden lähdeveron alentaminen, ulkomaille suunnattujen radio- ja televisiopalvelujen turvaaminen, Suomi-koulujen toiminnan tukeminen, ulkosuomalaisten äänestysolosuhteiden parantaminen sekä monikulttuuri- ja uusmuuttajaperheiden tukeminen.

12. Politiikkalinjaus:
* Turvataan ulkosuomalaisparlamentin toimintaedellytykset.

Toimenpiteet:
* Jatketaan ulkosuomalaisparlamentin tukemista Suomi-Seuran kautta.
* Kuullaan ulkosuomalaisparlamenttia ulkosuomalaisille suunnattuja toimenpiteitä valmistel-taessa.

3.3. Ulkosuomalaisten sosiaaliturvan ja terveydenhuollon tukeminen

Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin ulkosuomalaiset kuuluvat vain poikkeuksellisesti lähinnä silloin, kun henkilö on Suomesta lähetetty työntekijä tai hänen perheenjäsenensä. Ulkosuomalaiset kuuluvat yleensä asuinmaansa sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmien piiriin. Suomen valtio ei yleensä ole avustanut taloudelliseen ahdinkoon joutuneita ulko-suomalaisia.

Suomen kansalaisten sosiaaliturva on pyritty turvaamaan eri maiden kanssa tehtyjen sosiaaliturva-sopimusten nojalla. EU- ja ETA-maiden välillä muuttaviin sovelletaan EU:n sosiaaliturvalainsää-däntöä (asetus EY N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta). Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyt verosopimukset säätelevät myös ulkosuomalaisten eläketulojen verotusta. Sosiaaliturva- ja verosopimusten soveltamisesta ja tulkinnasta aiheutuu kuitenkin ajoittain epäselvyyttä.

Potilaiden siirrosta siihen Pohjoismaahan, johon potilaalla on läheiset siteet, on voimassa pohjoismainen sopimus. Sopimuksen nojalla lähettävä ja vastaanottava kunta voivat sopia laitoshoitoa tar-vitsevan hoito- ja muuttokustannusten jakamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö antamasta ohjeesta ja valtion talousarviossa potilassiirtoihin varatusta määrärahasta huolimatta potilassiirtoja Ruotsista Suomeen ei juurikaan ole tehty. Pohjoismaista sosiaalipalvelusopimusta tultaneen lähivuosina uudistamaan.

Ulkosuomalaisten vanhusten hoitokoteja (Suomi-kodit ja Lepokodit) toimii Ruotsissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa toistakymmentä. Hoitokodit palvelevat suomen ja ruotsin kielellä, ja osassa niistä on myös dementia- ja sairasosastot. Lepokodit ovat ulkosuomalaisjärjestöjen perustamia yleensä siten, että rakennukseen on kerätty varat suomalaisyhteisöltä. Toimintamenot kustantavat sijaintimaa ja palvelujen käyttäjät yhdessä. Muutamilla seuduilla toimii myös vanhusten kotipalvelu.

Lähivuosina suuret ikäluokat poistuvat Suomessakin työmarkkinoilta. Kriittisin tilanne on sosiaali- ja terveysalalla, jossa työvoimatarpeen vajaus on vuoteen 2025 mennessä vähintään 20 000 henkilöä, kun lähes puolet alan työntekijöistä siirtyy eläkkeelle. Samanaikaisesti nuorisoikäluokkien koko pienenee, mutta palvelujen tarvitsijoita on yhä enemmän. Työvoimapulan selättäminen edellyttää rekrytointia ulkomailta, myös EU:n ulkopuolisista maista.

Suomen- ja ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan ja harjoittelijoiden tarve ulkosuomalaisten hoitokodeissa on myös suuri. Dementian seurauksena pitkään Suomesta pois ollut henkilö usein unohtaa täysin uuden asuinmaansa kielen eikä enää osaa muuta kuin äidinkieltään. Ulkosuomalaisparlamentin aloitteesta CIMO on koordinoinut vuodesta 2004 alkaen sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammat-tikorkeakoulujen opiskelijoiden välitystä ulkosuomalaisiin hoivakoteihin. Hanke jatkuu edelleen ja sen rahoituksesta päätetään vuodeksi kerrallaan.

Yhteisten eettisten rekrytoinnin pelisääntöjen lisäksi tarvitaan eri osapuolten kesken tehtäviä linjauksia siitä, miten koulutetun henkilöstön rekrytointi ulkomaille järjestetään tilanteessa, jossa koulutetut työntekijät eivät riitä kotimaan tarpeeseen.

13. Politiikkalinjaus:
* Edistetään ulkosuomalaisten sosiaaliturvan läpinäkyvyyttä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuutta.

Toimenpiteet:
* Parannetaan Suomen viranomaisten asiantuntemusta sosiaaliturvasopimuksiin ja veroso-pimuksiin sekä EU:n sosiaaliturvalainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä.
* Lisätään tiedotusta ulkosuomalaisten oikeudesta sosiaaliturvaan.
* Jatketaan rajaesteiden poistamista pohjoismaisen ministerineuvoston johdolla.
* Selvitetään yhteistyössä alan viranomaisten kanssa, voidaanko sosiaali- ja terveydenhoitoalan opiskelijoiden harjoittelijanvaihtoa ulkosuomalaisten hoitokoteihin ulottaa koskemaan myös toisen asteen oppilaitosten opiskelijoita.

3.4 Ulkosuomalaiset elinkeinoelämän voimavarana

Ulkosuomalaiset ovat asuinmaidensa ja Suomen välisen vuorovaikutuksen edistäjiä. He ovat olleet Suomelle väylä vieraisiin kulttuureihin ja kielialueille, joilla tarvittavaa kielitaitoa ja paikallistuntemusta Suomessa ei ole ollut. Tällä on ollut suuri merkitys suomalaisten yritysten kansainvälistymiselle. 2000-luvulla Suomen Yrittäjät ovat koonneet ulkosuomalaisrekisteriä, joka on auttanut suomalaisyrityksiä niiden ulkomaankaupassa tai niiden harkitessa uusille markkinoille sijoittautumista. Järjestö ei kuitenkaan enää pysty niukkojen resurssien vuoksi ylläpitämään rekisteriä.

Suomi-Seuran vuonna 2012 tehdyn selvityksen mukaan moni ulkosuomalainen toivoo, että yritykset ottaisivat heidät entistä useammin avukseen kansainvälistymisprosessissaan. Ulkosuomalaiset voivat tarjota kansainvälistyvälle yritykselle kohdemaan paikallistuntemusta, kielitaitoa, omaa osaamistaan ja verkostojaan. Yritysten ja ulkosuomalaisten kohtaamiseen tarvitaan kuitenkin entistä suunni-telmallisempaa tiedottamista eri mahdollisuuksista ja erilaisia mekanismeja tavoitteiden toteuttamiseksi.

Suomi-Seuran johdolla järjestettiin syksyllä 2012 verkostoitumistilaisuus, jonka järjestelyissä ovat mukana mm. Elinkeinoelämän keskusliitto EK, FinnCham, Suomen Yrittäjät, PKT-säätiö ja ulko-asiainministeriö. Myös Suomen vientiorganisaatiot, kauppakamarit ja edustustot voivat toimia näiden kontaktien välittäjinä. Ulkosuomalaisia on myös sellaisissa merkittävissä talouselämän työtehtävissä, joita hyödyntämällä pienellä panostuksella voisi olla merkitystä Suomen kansantaloudelle. Kansainvälisessä liiketoiminnassa toimivat ulkosuomalaiset ovatkin nykyisin verkottuneet Suomen talouselämään keskeisissä vientimaissamme suomalaisten kauppakiltojen- ja kamarien, business councilien ja vastaavien järjestöjen jäsenyyden kautta.

Ulkosuomalaisilla on muutoinkin keskeinen rooli Suomi–tietouden välittäjinä ja levittäjinä asuinmaissaan. Heidän voidaan sanoa olevan tässä tehtävässä päivittäin työpaikoillaan, oppilaitoksissaan ja yleensä elinympäristössään. He luovat siten ympäristölleen kuvaa Suomesta, millä on tärkeä merkitys markkinoitaessa Suomea matkailumaana ja suomalaisia tuotteita ulkomailla. Ulkosuomalaiset voivat myös välittää edelleen tietoa verkostojensa kautta Suomen tarjoamista työ- ja yritysmahdollisuuksista.

14. Politiikkalinjaus:
* Elinkeinoelämän ja ulkosuomalaisten välistä yhteydenpitoa tuetaan.

Toimenpiteet:
* Hyödynnetään eri puolilla maailmaa olevaa Suomen kunniakonsuliverkostoa tiedottamalla yrityksille verkostosta ja sen palvelumahdollisuuksista.
* Suomi-Seura ja ulkosuomalaisparlamentti jatkaa yritysten ja ulkosuomalaisten välisten kontaktien edistämistä.
* Hyödynnetään Suomi-Seuran maailmanlaajuista kontaktiverkostoa myös talouselämässä.

3.5. Ulkosuomalaisten paluumuuton edellytysten tukeminen

Osa ulkosuomalaisista palaa aina takaisin. Kohderyhmään kuuluvat myös heidän ulkomaalaiset puo-lisonsa. Onnistunut ulkosuomalaispolitiikka sekä myös onnistunut maahanmuuttopolitiikka paran-tavat ulkosuomalaisten edellytyksiä halutessaan palata Suomeen. Onnistuneen paluumuuton edellytyksenä on yhteyksien säilyminen Suomeen, suomen kielen taidon ylläpito ja Suomen olosuhteiden ja kehityksen seuraaminen. Paluumuuttoa ohjataan tiedotuksella ja neuvonnalla sekä tarvittaessa myös muilla toimenpiteillä siten, että paluumuutto olisi sekä Suomen että ulkosuomalaisen elämän-tilanteen kannalta tarkoituksenmukainen ratkaisu.

Aktiivissa työiässä olevien paluumuuton edellytykset riippuvat luonnollisesti kulloisestakin talou-dellisesta tilanteesta Suomessa. Varsinkin terveydenhoito- ja palvelualoilla edellytetään suomen kielen ja usein myös ruotsin kielen taitoa, jolloin ulkomailla työskentelevät suomalaiset ammattityöntekijät voivat olla luonteva rekrytoinnin kohde. Suomesta on viime vuosina muuttanut muun muassa terveydenhuoltoalan ammattilaisia työhön erityisesti Pohjoismaihin, Iso-Britanniaan ja Sveitsiin.

Paluumuuttajan tiedontarve vaihtelee hänen ja hänen perheensä elämäntilanteen mukaan. Tietoa tarvitaan muun muassa työstä, päivähoidosta, koulusta, opiskelusta, asuntoasioista, sosiaaliturvasta, eläkkeistä, verotuksesta ja muuttotavaroiden tuomisesta. Viime kädessä kukin viranomainen vastaa itse omaan hallinnonalaansa kuuluvien asioiden tiedottamisesta myös paluumuuttajille.

Työ- ja elinkeinotoimistojen tehtävänä on antaa myös muuta neuvontaa paluumuuttajille ja ohjata heitä työelämään liittyvissä asioissa. Myös Eures-verkosto palvelee paluumuuttajia EU:n jäsenmaissa muun muassa tiedottamalla Suomen työelämästä, työpaikoista ja työmarkkinatilanteesta. EURES-verkosto lähestyy myös aika ajoin aktiivisesti potentiaalisia paluumuuttajia mm. markkinoimalla palveluitaan erityisesti Ruotsissa (hoitoala on erityinen kohderyhmä). Suomi suhtautuu myönteisesti paluumuuttoon ja se koetaan myönteisenä sekä työmarkkinoiden että yhteiskunnan kannalta.

Edelleen on kuitenkin säädöksiä ja niiden soveltamisalueita, joilla muuttajat kohtaavat ongelmia. Muualta muuttaneet saattavat myös joutua kokemaan lähiympäristön ja myös viranomaisten ennak-koluuloista suhtautumista. Hyvien etnisten suhteiden edistäminen auttaa osaltaan myös paluumuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan. Näin etenkin silloin, jos suomalainen paluumuuttajaperhe on monikansallinen tai moniuskontoinen. Suomessa toimivilla kirkoilla ja usein myös paikallisseurakunnilla on monipuolista asiantuntemusta ja kokemusta eri uskontojen ja arvomaailmojen kohtaamisesta ja yhteistyöstä.

15. Politiikkalinjaus:
* Otetaan ulkosuomalaiset huomioon mahdollisina paluumuuttajina työperusteista
maahanmuuttopolitiikkaa kehitettäessä.

Toimenpiteet:
* Tehostetaan ulkosuomalaisille suunnattua tiedottamista paluumuuton kannalta keskeisistä seikoista yhteistyössä eri viranomaisten ja Suomi-Seuran kanssa.
* Tiedotetaan Suomessa toimiville työnantajille mahdollisuuksista ottaa palvelukseen paluumuuttajia.
* Kannustetaan ulkomailla opiskelevia palaamaan Suomeen opintojen päätyttyä tiedottamalla heille aktiivisesti harjoittelu- ja jatkokoulutusmahdollisuuksista sekä työmarkkinatilanteesta ja työmahdollisuuksista.
* Puututaan paluumuuttoa hidastaviin lainsäädännön ja hallintokäytäntöjen ongelmiin ja epäkohtiin sekä tehdään esityksiä niiden muuttamiseksi.
* Tehostetaan yhteistyötä kirkon ja paikallisseurakuntien kanssa.
* Selvitetään, miten palvelut tukevat ulkosuomalaisten paluumuuttoa.

3.6. Suomen siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevan tutkimuksen tukeminen

Ajantasaisen tutkimustiedon tarve on myös ulkosuomalaispolitiikan toimeenpanon kannalta keskeistä. Suomalaisesta siirtolaisuudesta ja ulkosuomalaisista on saatavilla varsin paljon tutkimustietoa. Keskeinen rooli tutkimustiedon tuottamisessa ja tutkimushankkeiden koordinoinnissa on ollut Turun yliopiston erillislaitoksena toimivalla Siirtolaisuusinstituutilla.

Muuttoliikkeiden luonne kuitenkin muuttuu koko ajan, joten on tärkeää, että suomalaiseen siirtolaisuuteen ja ulkosuomalaisuuteen liittyviin kysymyksiin kohdistetaan jatkuvasti tutkimuksellista mielenkiintoa. Tutkimustarvetta näyttäisi tällä hetkellä olevan muun muassa suomalaisten muuttoliik-keistä Euroopassa.

Sekä ulkosuomalaisten että koko väestön kannalta olennaista on myös suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevien tietojen ja aineiston kerääminen ja arkistointi. Näin voidaan säilyttää myös tuleville polville tietoja siirtolaisuuden syistä, seurauksista ja merkityksestä sekä myös lisätä Suomessa asuvan väestön ymmärtämystä maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan.

16. Politiikkalinjaus:
* Tuetaan suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevaa tutkimusta.

Toimenpiteet:
* Kohdistetaan tutkimusrahoitusta muuttoliiketutkimuksen painopistealueille.
* Tuetaan suomalaista siirtolaisuutta ja ulkosuomalaisuutta koskevien tietojen ja aineiston keräämistä ja arkistointia.

4. OHJELMAN TOIMEENPANO, VASTUUTAHOT JA TALOUDELLISET VAIKUTUKSET

Pääosa ulkosuomalaispoliittisessa ohjelmassa ehdotetuista toimenpiteistä on sellaisia, joita jo nykyisin toteutetaan keskeisten viranomaisten toimin. Ehdotetut politiikkalinjaukset ja toimenpiteet vah-vistavat ja konkretisoivat ulkosuomalaispoliittista näkökulmaa.

Koska ehdotettuja toimenpiteitä suurelta osin jo toteutetaan, ehdotetuilla politiikkalinjauksilla ja niihin liittyvillä toimenpiteillä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Ehdotettuja uusia toimenpiteitä esitetään toteutettavaksi vaiheittain talousarvion menokehyksen puitteissa. Tällöin aiheutuvat lisäkustannukset jakautuvat useammille vuosille.

Ulkosuomalaispolitiikkaa kehitetään jo vakiintuneiden toimintalinjojen ja –muotojen pohjalta ottaen huomioon ulkosuomalaiskentässä tapahtuvat muutokset, siitä aiheutuvat uudet tarpeet ja erityisesti kehittyvän tietotekniikan tuomat mahdollisuudet. Eri ministeriöiden ulkosuomalaisia koskevien toimintojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että ulkosuomalaiset eivät ole yksinomaan kustannuksia aiheuttava ryhmä, vaan myös Suomea eri tavoin hyödyttävä voimavara.

Sisäasiainministeriö vastaa maahanmuuttopolitiikan sekä maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön valmistelusta. Sisäasiainministeriö myös edustaa Suomea maahanmuuttoasioissa Euroopan unionissa sekä kansainvälisessä yhteistyössä ja huolehtii maahanmuuttoasioihin liittyvän toiminnan yhteensovittamisesta hallinnonalojen välillä. Sisäasiainministeriön hallinnonalan viranomaisista Maahanmuuttovirasto käsittelee ja ratkaisee yksittäisiä ulkomaalaisia koskevia maahantuloon, maassa oleskeluun ja maasta poistamiseen liittyviä asioita sekä kansalaisuusasioita.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla ovat työllisyys- ja yrittäjyysasiat sekä maahanmuuttajien ko-touttaminen.

Ulkoasiainministeriöllä ja sen alaisilla ulkomaanedustustoilla on parhaat edellytykset toimia yhteysviranomaisena Suomen viranomaisten ja ulkosuomalaisten välillä. Siksi ulkoasiainhallinnon tulee henkilöstökoulutuksessaan ottaa ulkosuomalaiskysymykset huomioon sekä varmistua siitä, että edustustoilla on riittävät voimavarat ulkosuomalaisasioiden

Sivun alkuun