Kaksoiskansalaisuus ja monikansalaisuus

Suomalainen ei menetä Suomen kansalaisuutta saadessaan toisen maan kansalaisuuden. Uusi kansalaisuus tulee kuitenkin rekisteröidä Suomeen. Myöskään ulkomaalaisen, joka saa Suomen kansalaisuuden, ei enää tarvitse luopua aikaisemmasta kansalaisuudestaan. Monikansalaisuuden (kaksoiskansalaisuuden) aiempaa laajemmin hyväksyvä kansalaisuuslaki astui voimaan 1.6.2003.
Kanadan kansalaisuus ohje
Monikansalaisuuteen vaikuttaa toisen kansalaisuusvaltion lainsäädäntö.
Toisen valtion lainsäädäntö vaikuttaa siihen, voiko henkilöllä olla nykyisen kansalaisuutensa lisäksi toinen kansalaisuus. Suomalainen voi pitää Suomen kansalaisuuden, jos monikansalaisuus hyväksytään siinä valtiossa, jonka kansalaisuuden hän saa.
Samoin ulkomaalainen voi säilyttää aikaisemman kansalaisuutensa, jos hänen nykyisen kansalaisuusvaltionsa lainsäädäntö ei aseta estettä sille, että hän saa myös Suomen kansalaisuuden. Jotta henkilö ei tahtomattaan menettäisi nykyistä kansalaisuuttaan, on syytä selvittää etukäteen toisen valtion lainsäädännön suhtautuminen monikansalaisuuteen.
Lue lisää Kanadan kansalaisuudesta Kansalaisuus- ja siirtolaisvirastosta ja Suomen kansalaisuudesta Maahanmuuttovirastosta.
Suomen kansalaiset, jotka ovat menettäneet kansalaisuutensa saatuaan anomuksesta vieraan maan kansalaisuuden ennen 1.6.2003, voivat 1.9.2011 lähtien saada sen takaisin ilmoituksesta. Ilmoitus tehdään Maahanmuuttoviraston lomakkeella KAN_7. Ilmoitus on maksullinen

Uusi kansalaisuuslaki 1.9.2011
Kansalaisuuslaki muuttui 1.9.2011. Lain tavoitteena on parantaa Suomessa asuvien ulkomaalaisten yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja kotoutumista mahdollistamalla kansalaistaminen nykyistä joustavammin.
Laki sisältää myös muutoksia, jotka koskevat ulkomailla asuvia.
Entiset Suomen kansalaiset voivat jälleen hakea kansalaisuutta takaisin ilmoitusmenettelyllä. Kansalaisuuden saa riippumatta siitä, asuuko entinen Suomen kansalainen Suomessa vai ulkomailla.
Ilmoitusmenettely ei koske Suomen kansalaisen täysi-ikäisiä jälkeläisiä.
Ulkomailla asuva voi panna kansalaisuusilmoituksen (entiset Suomen kansalaiset, suomalaisen miehen au-lapset, ottolapset) vireille millä hyvänsä poliisilaitoksella Suomessa. Ilmoitus voidaan myös jättää asianomaiseen eli lähinnä kotivaltion mukaan määräytyvään edustustoon.
Hakijana olevan lapsen puolesta hakemuksen tai ilmoituksen tekee ja jättää hänen huoltajansa tai edunvalvojansa.
Tietoa uudesta kansalaisuuslaista löytyy Maahanmuuttoviraston kotisivulta http://www.migri.fi/ .

Miten kansalaisuusilmoitus tehdään?
• Tee kansalaisuusilmoitus Maahanmuuttoviraston lomakkeella KAN_7.
• Alle 18-vuotiaan kanssahakijan lomake liitetään päähakijan ilmoituksen yhteyteen.
• Alle 12-vuotiaalle ilmoitus tehdään liitelomakkeella KAN_7_ILM_A
• 12–14-vuotiaalle liitelomakkeella KAN_7_ILM_B ja
• 15–17-vuotiaalle liitelomakkeella KAN_7_ILM_C.
• Jos lapsi on päähakijana, täytetään lomake KAN_7.
Voit tulostaa lomakkeet myös suoraan maahanmuuttovirastosta
Kansalaisuusilmoitus on jätettävä henkilökohtaisesti Suomen suurlähetystöön Ottawassa tai vaihtoehtoisesti voitte käydä varmistuttamassa henkilöllisyyden Suomen kunniakonsulaatissa Kanadassa ja postittaa ilmoituksen suurlähetystöön. Henkilöllisyytesi tarkastetaan, kun jätät ilmoituksen, joten ota mukaasi henkilöllisyystodistus.

Ilmoitus on maksullinen
Kansalaisuusilmoituksen käsittelystä peritään maksu Hinnasto. Maksu peritään samalla, kun jätät ilmoituksen edustustoon. Jos et maksa ilmoitusta, käsittelyä ei voida jatkaa. Maahanmuuttovirasto ratkaisee kansalaisuusilmoituksesi ja lähettää sinulle päätöksen postitse.

Lapsen kansalaisuus
Suomalaisen äidin lapsi saa aina Suomen kansalaisuuden syntyessään (koskee 1.9.1984 jälkeen syntyneitä). Suomalaisen isän lapsi saa Suomen kansalaisuuden, jos lapsen vanhemmat ovat naimisissa keskenään. Jos vanhemmat eivät ole keskenään avioliitossa, suomalaisen isän lapsi saa Suomen kansalaisuuden ilmoituksesta, mikäli isyys on vahvistettu. Lisätietoja saa Maahanmuuttovirastosta

Lapsen kaksoiskansalaisuus
Lapsi voi saada kahden maan kansalaisuuden syntyessään, jos keskenään avioliitossa olevilla vanhemmilla on eri kansalaisuus. Aikuisena kaksoiskansalaisuuden voi saada esimerkiksi myös sellaisessa tapauksessa, että toisen maan kansalaisuuden saa automaattisesti ilman omaa nimenomaista suostumusta esim. avioliiton kautta. Ulkomailla syntynyt ja asuva Suomen ja toisen valtion kaksoiskansalainen saattaa menettää Suomen kansalaisuuden 22 vuotta täytettyään. Suomen kansalainen, jolla on myös jonkin vieraan valtion kansalaisuus, säilyttää Suomen kansalaisuuden vain, jos hänellä on kansalaisuuslaissa määritelty riittävä yhteys Suomeen. Riittävä yhteys on määritelty kansalaisuuslaissa. Riittävä yhteys katsotaan olevan, jos:
_ Henkilö on syntynyt Suomessa ja hänen kotikuntalaissa tarkoitettu kotikuntansa on Suomessa hänen täyttäessään 22 vuotta
_ Henkilön kotikunta on ollut Suomessa, taikka varsinainen asunto ja koti Islannissa, Norjassa Ruotsissa tai Tanskassa yhteensä vähintään seitsemän vuotta ennen kuin hän on täyttänyt 22 vuotta, tai
_ Henkilö on 18 vuotta täytettyään mutta ennen 22 ikävuoden täyttämistä:_a) hakenut Suomen passia tai saanut Suomen passin tai_b) suorittanut tai parhaillaan suorittaa Suomessa varusmies- tai siviilipalvelusta tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta tai _c) saanut Suomen kansalaisuuden hakemuksesta tai ilmoituksesta tai_d) ilmoittanut kirjallisesti Suomen diplomaattiselle edustustolle tai lähetetyn virkamiehen johtamalle konsulaatille taikka maistraatille Suomessa haluavansa säilyttää Suomen kansalaisuuden. Ilmoitusta ei voi tehdä kunniakonsulaatille tai Maahanmuuttovirastolle. Ilmoitus on vapaamuotoinen.

Jos olet jo menettänyt Suomen kansalaisuuden
Jos olet menettänyt Suomen kansalaisuuden 22-vuotiaana, koska sinulla ei ole ollut riittävää yhteyttä Suomeen, voit saada kansalaisuuden takaisin ilmoituksesta. Tee ilmoitus Maahanmuuttoviraston lomakkeella KAN_7. Voit pyytää lomakkeen myös Maahanmuuttovirastosta, poliisilta Suomessa tai Suomen edustustosta ulkomailla. Ilmoitus on maksullinen.

Asevelvollisuus ja kaksoiskansalaisuus
Monikansalainen, joka on asunut viimeiset 7 vuotta muualla kuin Suomessa, ei ole velvollinen saapumaan Suomeen kutsuntaan eikä varusmiespalveluun. Henkilö voidaan kuitenkin määrätä palvelukseen; jos hän muuttaa Suomeen ennen sen vuoden loppua, jona hän täyttää 30 vuotta (asevelvollisuuslaki 75 §). Kaksoiskansalaisella on kuitenkin aina halutessaan mahdollisuus suorittaa asevelvollisuus missä tahansa kansallisuusvaltiossaan tai myös kaikissa kansallisuusvaltioissaan. Asevelvollisikäisen kaksoiskansalaisen velvollisuutena on pitää Suomen väestörekisteritiedot kansalaisuuksien ja osoitteiden osalta ajantasalla. Tiedot voi tarkastaa maistraatista.
Kansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä

Kuinka lapsen kansalaisuus määräytyy?
Suomalaisen äidin lapsi saa aina Suomen kansalaisuuden syntyessään (koskee 1.9.1984 jälkeen syntyneitä).
Suomalaisen isän lapsi saa Suomen kansalaisuuden joko lain perusteella (aviolapsi) tai ilmoituksesta (avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi)
Lapsi voi saada kahden maan kansalaisuuden syntyessään, jos keskenään avioliitossa olevilla vanhemmilla on eri kansalaisuus. Tällöin tulee kuitenkin aina tarkistaa kunkin maan lainsäädäntö erikseen esim. maan suurlähetystöstä.
Tietyissä maissa kansalaisuuden saa syntymäpaikan kautta. Tämä pätee mm. Kanadassa.

Kuinka aikuinen voi saada kaksoiskansalaisuuden?
Suomen ja Kanadan lainsäädäntö sallivat pääsääntöisesti monikansalaisuuden (kaksoiskansalaisuuden). Hakemuksella Kanadan kansalaisuuden saava Suomen kansalainen säilyttää Suomen kansalaisuutensa, mikäli hän on saanut Kanadan kansalaisuuden nykyisen kansalaisuuslain voimaan tulon jälkeen (1.6.2003). Tätä ennen Suomen lain mukaan on pääsääntöisesti menettänyt lain perusteella Suomen kansalaisuutensa, mikäli on saanut toisen maan kansalaisuuden. Kanadan kansalaisuus tulee ilmoittaa suurlähetystön, Toronton tai Vancouverin konsulaatin kautta Suomen maistraattiin.

Kanadan kansalaisuuden rekisteröintiohje

Minkä maan passin kaksoiskansalainen saa?
Monikansalaisella voi olla kahden (tai useamman) eri maan passi. Tarkista Kanadan viranomaisilta, mitä passia sinun tulisi käyttää saapuessasi Kanadaan.

Suomen kansalainen: entä sitten?
Posted on syyskuu 19, 2013 by Tina Nordqvist

Isä soitti neuvontapalveluumme mielenkiintoisen kysymyksen kanssa: Onko hänen poikansa, koko ikänsä Suomessa asunut ja täällä syntynyt, asevelvollinen Suomessa, vaikka hän ei ole Suomen kansalainen vaan ainoastaan Ruotsin? Vanhemmat kun eivät ole keskenään naimisissa, niin pojalla on vain äidin, eli Ruotsin kansalaisuus vaikka isä kylläkin on Suomen kansalainen.
Vastaus pohdintaan löytyy nimenomaan kansalaisuudesta ja vastaus on siten selvästi ei. Poika ei ole asevelvollinen Suomessa, koska asevelvollisuus koskee vain Suomen kansalaisia. Mutta mielenkiintoista on, että poika on elänyt koko elämänsä Suomessa, on täysin integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja tämä on luultavasti ensimmäinen kerta, kun hän huomaa, ettei ole samassa asemassa kuin samanikäiset kaverinsa, jotka taas ovat Suomen kansalaisia ja jo odottavat kutsuntakirjeitään.
Suomen kansalaisuus on siitä mielenkiintoinen asia, että se koetaan äärimmäisen tärkeäksi osaksi ihmisen identiteettiä, mutta arkipäiväisiä seurauksia sillä on yllättävän vähän. Miten paljon kansalaisuudesta on hyötyä? Tai haittaa? Mitkä ovat ne kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat vain Suomen kansalaisia, asuvatpa he missä tahansa?
Oikeudet:
1. “Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan”, sanoo perustuslaki. Poikkeus tähän on, että rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi Suomen kansalaisen voi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu.
2. Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt 18 vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Kunnallisvaaleissa saavat äänestää myös vakituisesti maassa asuvat ulkomaalaiset ja Eurooppavaaleissa muut Euroopan unionin kansalaiset.
3. Joihinkin virkoihin vaaditaan vielä Suomen kansalaisuutta. Esimerkkeinä tästä ovat poliisin, rajavartiolaitoksen, oikeuslaitoksen, ulkoasiainhallinnon ja korkeimpien valtioelinten virat. Lista on nykyisin tosin huomattavasti lyhyempi kuin ennen vanhaan.
4. Suomi on Euroopan unionin (EU) jäsenvaltio, joten Suomen kansalainen on myös EU-kansalainen. Hänellä on EU-kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet, kuten oikeus liikkua vapaasti ja tehdä töitä EU:n alueella.
5. Konsulipalvelulaki velvoittaa antamaan apua “suomalaiselle yhteisölle sekä henkilölle, joka on Suomen kansalainen taikka sellainen Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalainen, jolla on oikeus tai jolle on myönnetty lupa oleskeluun tai työntekoon pysyvässä tai siihen verrattavassa tarkoituksessa Suomessa.” Eli tässä asiassa vakituinen asuminen Suomessa rinnastetaan laissa kansalaisuuteen. Vastaavasti, jos asuu vakituisesti ulkomailla, ainoastaan Suomen kansalaisuus antaa perusteen Suomen valtion apuun esimerkiksi sota- tai kriisitilanteissa.
Velvollisuudet:
1. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen asevelvollisuus. Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen. Asevelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun täyttää 18 vuotta ja loppuu sen vuoden lopussa, kun täyttää 60 vuotta. Lisäksi perustuslaissa on myös yleinen maanpuolustusvelvoite, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia: “Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.” (§ 127)
2. Verojen maksaminen on periaatteessa kiinni asuinpaikasta, ei kansalaisuudesta. Henkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen, jos hän asuu Suomessa, eli viettää aikaa Suomessa yli puolet vuodesta. Jos henkilö ei asu Suomessa, hän on täällä rajoitetusti verovelvollinen, jolloin hän on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamistaan tuloista.
Kuitenkin, kun veroja maksanut henkilö muuttaa Suomesta ulkomaille, kansalaisuudella on väliä. Ulkomaan kansalaisen yleinen verovelvollisuus Suomessa päättyy heti, kun hän muuttaa pois Suomesta. Kun Suomen kansalainen muuttaa ulkomaille, häntä pidetään yleensä Suomessa verovelvollisena muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna, ellei hän pysty näyttämään, että hänelle ei ole jäänyt ulkomaille muuton jälkeen olennaisia siteitä Suomeen.
2. Kaikki Suomessa asuvat, vakituisesti tai tilapäisesti, ovat velvollisia noudattamaan Suomen lakia. Ulkomailla Suomen kansalainen on tietenkin velvoitettu seuraamaan paikallisen maan lakeja, mutta rikoslain mukaan Suomen kansalaisen velvollisuus noudattaa Suomen lakia seuraa tietyissä tapauksissa myös hänen mukanaan ulkomaille. Kun kyseessä on erityisen vakava rikos (mm. maanpetos, sotarikos, alaikäisten hyväksikäyttö, lahjusrikos tai virkarikos) ja Suomen kansalainen rikkoo näitä Suomen lakeja ollessaan ulkomailla, hänet voidaan asettaa syytteeseen Suomessa, vaikka teko ei toisessa maassa olisikaan rangaistavaa. (Rikoslaki 1 luku 11 §)
Kansalaisuus arjessa
Suomen rajojen sisäpuolella suurin osa ns. kansalaisoikeuksista koskevat yhtä lailla vakituisesti Suomessa asuvia kuin kansalaisiakin. Uudessa perustuslaissa nimenomaan luovuttiin perusoikeuksien kytkennästä Suomen kansalaisuuteen, koska koettiin, että perusoikeudet ovat kaikkien oikeuksia ja valtion tulee taata ne kaikille rajojensa sisällä. Poikkeuksena tästä ovat siis vaalioikeudet ja oikeus oleskella maassa.
Sosiaaliturvalla ei ole mitään tekemistä Suomen kansalaisuuden kanssa, koska Suomessa on asumisperusteinen sosiaaliturva. Kaikki Suomessa vakituisesti asuvat kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, kansalaiset ja ei-kansalaiset yhtä kaikki. Ratkaisevaa on siis vakituinen asuminen ja mahdolliset poikkeukset tähän liittyvät lähinnä siihen, miten kauan on ollut poissa Suomesta tai onko asumisaika Suomessa ollut tarpeeksi pitkä.
Paljon puhutaan myös muista “kansalaisvelvollisuuksista”, mutta kun tarkastelee asiaa lähemmin huomaa, että velvollisuudet koskevat itse asiassa kaikkia vakituisesti Suomessa asuvia. Esimerkiksi todistaminen oikeudessa on lain mukaan kansalaisen velvollisuus. Kutsun saatuaan todistajan on saavuttava tuomioistuimen eteen, mutta paikan päällä hän voi kieltäytyä todistamasta, mikäli asianosainen on hänen lähisukulaisensa. Sama velvollisuus (ja siitä seuraava oikeus kieltäytyä todistamasta) on myöskin jokaisella Suomessa vakituisesti asuvalla. Ja entä niin perustavan laatuinen, mutta kuitenkin kulttuuritaustaan sidonnainen asia kuin oma nimi? Laki vaatii, että Suomen kansalaisella on suku- ja etunimi (Nimilaki 1 §). Tämä velvollisuus koskee kuitenkin kaikkia Suomessa vakituisesti asuvia.
Loppupäätelmiä on näin ollen oikeastaan kaksi.
1. Kansalaisuudesta ei oikeastaan voi tehdä pro – contra listoja koska siihen liittyy juridiikan lisäksi hyvin paljon tunnetta._2. Suomessa vakituisesti asuvalla ulkomaalaisella on Suomen “kevytkansalaisuus”.
Kolmanneksi voisi ehkä väittää, että muutettuaan ulkomaille Suomen kansalainen saa erikoisemman aseman Suomen valtioon nähden, kuin mitä Suomessa asuvilla on tai tuntee olevansa. Tosiasia onkin, että usein ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset kokevat kansalaisuutensa hyvin voimakkaana osana omaa (monimutkaistakin) identiteettiänsä – enemmänkin kuin Suomessa asuvat.
Lue lisää:
Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus Suomessa Verohallinnon sivulla
Suomen perustuslaki_Suomen rikoslaki
Maahanmuuttoviraston kansalaisuussivut
EU-kansalaisen oikeudet Euroopassa

Sivun alkuun