Kansalaisuuslain kuulemistilaisuus eduskunnassa

Ulkosuomalaisparlamentti ja Suomi-Seura olivat kuultavina tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Asiana oli kansalaisuuslain muutokset. Lakiesityksessä on esitetty, että entinen Suomen kansalaisen saisi kansalaisuutensa takaisin huolimatta asuinpaikastaan ilmoitusmenettelyn kautta. Päällimmäisenä asiana esitimmme, että myös entisen Suomen kansalaisen jälkeläiselle tulisi olla sama oikeus kuten siirtymäajan säännöksissäkin oli.

Ulkosuomalaisparlamentin ja Suomi-Seuran lausunto:

Helsinki 12.11.2010
PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA, SUOMEN EDUSKUNTA

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN LAUSUNTO: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kansalaisuuslain muuttamisesta
Ulkosuomalaisparlamentti kiittää tilaisuudesta esittää lausuntonsa hallituksen esityksestä kansalaislain muuttamisesta. Lausuntonaan USP esittää seuraavaa:

1. Entisten Suomen kansalaisten jälkeläisten yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus

Johtava ajatus lainmuutoksessa on edistää maahanmuuttajien yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista Suomen yhteiskuntaan. Tarkoituksena on, että kansalaistamispolitiikka tukisi yleistä maahanmuuttopolitiikkaa, kotouttamista ja omalta osaltaan vaikuttaisi siihen, että Suomeen myös jäisi koulutettua työvoimaa. Ilmoitusmenettelyn vakinaistamisessa pyritään vahvistamaan ulkosuomalaisten yhteenkuuluvuutta ja suomalaista identiteettiä.

Ulkosuomalaisparlamentti toteaa tyydytyksellä, että lakiesityksen mukaan entiselle Suomen kansalaisille myönnettäisiin Suomen kansalaisuus takaisin ilmoitusmenettelyn perusteella, vaikka nämä asuisivat ulkomailla eivätkä täyttäisi nykyisten säännösten Suomessa asumisaikavaatimusta. Vuosina 2003–2008 voimassa olleet siirtymäsäännökset palautettaisiin siis tämän ryhmän osalta. Siirtymäsäännösten sisältämä mahdollisuus entisen Suomen kansalaisen jälkeläisen mahdollisuus saada Suomen kansalaisuus ei kuitenkaan toteudu uudessa lakiluonnoksessa. Siirtymäajan säännöksissä 18 vuotta täyttäneen oli mahdollista saada Suomen kansalaisuus, jos hänen
a) vanhempansa oli Suomen kansalainen lain tullessa voimaan taikka jos vanhempi on ennen lain voimaantuloa kuollut, mutta oli kuollessaan Suomen kansalainen; tai
b) vanhemmallaan olisi oikeus saada Suomen kansalaisuus 1 momentin nojalla taikka jos kuolleen vanhemman osalta 1 momentin edellytykset Suomen kansalaisuuden takaisin saamiseksi täyttyisivät.
c) Lisäksi näiden 18 vuotta täyttäneiden lasten alaikäisillä lapsilla oli oikeus saada ilmoituksesta Suomen kansalaisuus

Ulkosuomalaisparlamentti katsoo, että entisen Suomen kansalaisen jälkeläisen rajaaminen ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle ei ole sopusoinnussa lakiesityksen hengen kanssa. Muissa lain perusteluissa annetaan arvoa ulkosuomalaisuudelle voimavarana ja pyritään edistämään ulkosuomalaisten siteitä Suomeen. Säännös jälkeläisten poisjättämisestä ilmoitusmenettelystä ei näitä periaatteita tue. Useat kansalaisuutensa menettäneet ovat jo melko iäkkäitä. Heidän lapsensa ovat voimavara, jota pitäisi sitoa Suomeen sekä potentiaalisina työnperäisinä maahanmuuttajina että yhteys- ja resurssihenkilöinä Suomen ja heidän toisen kansalaisuusvaltionsa välillä. Jos entisille Suomen kansalaisille kansalaisuuden takaisinmyöntäminen on moraalinen velvoite, jälkeläisten sitouttaminen on sen lisäksi myös Suomen etujen ajamista ja turvaamista.

Kansalaisuuden takaisinsaaminen, toisin kuin Suomen kansalaiseksi syntyminen, ei ole automaattinen ja se vaatii sellaisia ponnistuksia, jotka ovat selvä merkki hakevan henkilön henkisestä yhteenkuuluvuudesta Suomeen. Asiakirjojen hankkiminen, kaavakkeen täyttö ja jättäminen sekä 240 € maksu ovat jo osoitus sitoutuneisuudesta Suomeen ja henkilön arvostusta Suomen kansalaisuutta kohtaan. Siltä osin se voidaan verrata lain 34 §ään, jossa ulkomailla asuva kaksoiskansalainen voi menettää Suomen kansalaisuutensa ellei hän ilmoita haluavansa pysyä kansalaisena lain määrittämällä tavalla.

2. Syrjintäkielto ja suotuisampi kohtelu

Perusteluissa jälkeläisten ilmoitusmenettelyn poisjättämisestä on viitattu Euroopan Neuvoston kansalaisuussopimukseen vuodelta 1997, johon Suomi liittyi vuonna 2008, ja jonka viidennessä artiklassa sitoudutaan syrjintäkieltoon:

5 artikla Syrjinnän kielto
1. Sopimusvaltion kansalaisuutta koskeviin määräyksiin ei saa sisältyä eroja tai käytäntöjä, jotka merkitsevät sukupuoleen, uskontoon, alkuperään, ihonväriin tai kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää.
2. Kutakin sopimusvaltiota ohjaa sen kansalaisten syrjinnän kiellon periaate riippumatta siitä, ovatko nämä valtion kansalaisia syntymän perusteella, vai ovatko he saaneet valtion kansalaisuuden myöhemmin.

Sopimuksen hallituksen esityksen yleisperusteluissa eduskunnalle (HE 165/2007) sanotaan tästä artiklasta:

Sopimuksen perustelumuistiossa todetaan artiklan 1 kappaleen osalta, että kansalaisuuden käsitteen luonteen vuoksi valtioilta edellytetään tiettyjen kriteerien asettamista omien kansalaistensa määrittelyssä. Tästä johtuen tietyissä tapauksissa suotuisampi kohtelu voi olla oikeutettua. Valtiot voivat kohdella suotuisammin tiettyjen toisten valtioiden kansalaisia. Tämä ei ole syrjintää kansallisen alkuperän perusteella, vaan suotuisampaa kohtelua kansalaisuuden perusteella. Saman artiklan 2 kappaleen perusteluissa todetaan, että kappaleen muotoilulla viitataan siihen, että kyseessä on julistuksenomainen ilmaisu eikä pakottava säännös, jota on noudatettava kaikissa tapauksissa

Näissä sopimuksen perusteluissa viitataan Pohjoismaiden kansalaisten poikkeaviin kansalaistamissäännöksiin. Todettakoon vielä sopimuksen 5 § 2 mom. syrjintäkiellon kohdalla, että kansalaisuuslain 30 § mukaan Pohjoismaan kansalainen saa Suomen kansalaisuuden ilmoitusmenettelyllä jos hän on saanut kansalaisuutensa muulla tavalla kuin kansalaistamalla, eli syntymän perusteella. Tämä on jo selvä henkilön saattamista eriarvoiseen asemaan kansalaisuuden saamisen perusteella.

Ulkosuomalaisparlamentti katsoo, että entisten Suomen kansalaisten ja jälkeläisten suosiminen on rinnastettavissa Pohjoismaiden kansalaisia suosivaan kohteluun lain muissa osissa. Suotuisan kohtelun perusteena on entinen Suomen kansalaisuus.

Ulkosuomalaisparlamentti näkee, että syntymän perusteella entisen Suomen kansalaisen jälkeläinen voidaan hyvin kohdella suositettavana ryhmänä myös koska syrjintäkielto ei ole ”pakottava säännös, jota on noudatettava kaikissa tapauksissa”. Samoin ulkosuomalaisparlamentti toteaa, että syntyperäisen jälkeläisen oikeus Suomen kansalaisuuteen perustuu myös selvään kestävään yhteyteen Suomeen vanhemman kulttuurin, kielen ja kansallisen yhteenkuuluvuuden kautta (jus sanguinis), joka on kansalaisuuden perustavanlaatuinen lähtökohta ja edellytys.

3. Entisten Suomen kansalaisen jälkeläisten hakemusten aiheuttama työ

Edelleen lakiehdotuksen taustoissa todetaan, että entisten Suomen kansalaisten jälkeläisten rajaaminen pois vähentäisi Maahanmuuttoviraston selvittämistyötä sillä perusteella, että juuri jälkeläisten ilmoitukset ovat usein vaatineet laajaa selvittämistä. Tähän ulkosuomalaisparlamentti haluaa todeta, että lakiesitys ei voi lähteä ilmoituksia käsittelevän viranomaisen tarpeista, vaan henkilön oikeuksista.

Ulkosuomalaisparlamentti myös korostaa, että jokaisessa tapauksessa, hankalassa tai yksinkertaisessa, todistustaakka on ilmoituksen tekijällä. Tällä on velvollisuus esittää sellaiset todisteet oikeudesta kansalaisuuteen, että virasto voi ne käsitellä. Tämäkin on viranomaisen työtaakkaa vähentävä kohtuullinen vaatimus. Lisäksi siirtymäajan aikana on jo ehditty luoda hyvät työrutiinit ilmoitusten käsittelyyn, eikä ilmoituksia ole odotettavissa sellaisia määriä kun mitä juuri ennen siirtymäajan loppua nähtiin. Koska entisten Suomen kansalaisten ilmoitushakemusten käsittely on suhteellisen helppoa Suomen kattavan väestötietojärjestelmän takia, 240 euron ilmoitusmenettelymaksu on korkea entisen Suomen kansalaisen ilmoituksen käsittelytyömäärään nähden. Kansalaisilmoituksen korkeaan hintaan sisältyy näin myös hyvin se työmäärä, jota hankalan tapauksen käsittely aiheuttaa.

4. 2003–2008 siirtymäajan ongelmat

Lopuksi ulkosuomalaisparlamentti haluaa yleisesti todeta, että vuoden 2003 lain viiden vuoden siirtymäaikaa oli ulkosuomalaisnäkökulmasta liian lyhyt. Moni maa harkitsee kaksoiskansalaisuuden sallimista, ja tämä käytäntö yleistyy koko ajan. Ne ihmiset, jotka eivät voineet hakea kansalaisuutta takaisin viiden määräaikavuoden kuluessa, ovat nyt eriarvoisessa asemassa, kun heidän kotivaltionsa muuttaa omia säännöksiään ja hyväksyy kaksoiskansalaisuuden. Myös tiedottamista lain muutoksesta ei viidessä vuodessa pystytty hoitamaan tarpeeksi kattavasti. Ulkosuomalaiset saavat tietonsa usein kuulopuheiden kautta, varsinkin jos asuvat sellaisissa maissa tai sellaisilla seuduilla, joissa ei ole muita suomalaisia tai suomalaistoimintaa. Sen vuoksi pysyvä kansalaisuuden takaisinsaantimahdollisuus on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu ja siihen tulisi ehdottomasti lisätä myös entisten Suomen kansalaisten jälkeläiset.

Ulkosuomalaisparlamentti vetoaa vahvasti sen puolesta, että edellä mainittujen siirtymäsäännösten sisältämät oikeudet sisällytettäisiin kokonaisuudessaan käsittelyssä olevaan lakiin myös entisten Suomen kansalaisten jälkeläisten osalta.

Helsingissä 12.11.2010
ULKOSUOMALAISPARLAMENTTI

Paula Selenius
toiminnanjohtaja, Suomi-Seura

Tina Nordqvist
parlamenttisihteeri, ulkosuomalaisparlamentti

Sisäasiainministeriön sivusto kansalaisuuslakimuutoshankkeesta
Eduskunnan asiakirjojenhakusivu Hae asian tunnuksella HE 80/2010

Sivun alkuun